Ihania tekstejä sabluunamaalaten!

Muistojen arkistoa voi stimuloida päivittäin :)

Tuunausta vanhaa ja uutta yhdistellen

Ikean avohyllystä ja naapurin vanhasta aitaelementistä syntyi palkintohylly.

Lapsuusmuistoja Taalintehtaalta

50-luvun tv-tasosta ja vanhasta puutavarasta tuli sivupöytä - Dalsbruk 1868

Lapsuusmuistoja Taalintehtaalta

50-luvun tv-tasosta ja vanhasta puutavarasta tuli sivupöytä - Dalsbruk 1868

La Vie est Belle - Elämä on kaunista!

Second hand -liikkeen pilkkahintainen peili sai uuden kuosin.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Summer Lounge - Sohvapöytä kesäolohuoneeseen

Harmikseni jouduin viime vuonna luopumaan tuunaamistani valkoisista puutarhatuoleista ja sen myötä myös vanha terassipöytä kävi muuhun kalustukseen nähden sopimattomaksi. Minulla oli vahva mielikuva siitä, minkälaisen pöydän haluan ja jossain vaiheessa totesin, että saan haluamani vain tekemällä sen itse :)

Kuvia voi suurentaa klikkaamalla, niin yksityiskohdatkin näkyvät.
Materiaalien osalta pääsin jälleen hyödyntämään osittain kierräytyspuuta. Otimme käyttöön viimeiset jäljellä olevat palaset naapurin aikanaan roskiin heittämästä parista aitaelementistä, jotka sieltä pelastin ja joista on tehty jo monet tässäkin blogissa esitellyt pöytäpinnat. Lautojen hauska raitakuvio johtuu siitä, että varsinaiset aitalaudat ovat olleet näissä kiinni ja aurinko on harmaannuttanut vain raot.


Varsinainen pöydän pinta tehtiin Puukeskuksesta haetusta, ympäri pohjamaalatusta valkoisesta 2 x 120 mm  ulkoverhoilulaudasta. Terveisiä vaan Puukeskuksen sedälle :) Hän hieman hämmentyneenä leikkeli minulle puutavaraa, kun sanoin tekeväni pöytää ja haluavani siihen pinnaksi ulkoverhoilulautaa ;)

Puutavaran hinnaksi tuli yhteensä noin 18 euroa.


Pöydän jalat tehtiin ruskeasta painekyllästetystä 50 x 50 mm rimasta. Jalkojen korkeudeksi tuli 40 cm, koska en nimenomaisesti halunnut ruokapöytätyyppistä ratkaisua, vaan enemmän sohvapöydän, joka toimii laskutasona lehdille ja kahvikupeille.




 
Alkuperäisessä piirroksessa olin ajatellut kiinnittää pöydän jalat parilla kulmaraudalla, mutta ihan niin yksinkertaisesti se ei lopulta onnistunut. Pöydästä piti saada tukeva ja siisti, mutta samalla en ollut valmis tekemään minkäänlaisia kompromisseja ulkoasun suhteen. Halusin, että jalkojen välipuut tulevat kiinni siten, että ne jäävät hieman sisemmäksi kuin jalan ulkoreuna. Tämä esti pienien kulmarautojen käytön, koska jalan puolelle jäi yksinkertaisesti liian vähän tilaa sellaisten kiinnittämiseen.

Siispä patentti numero kaksi oli kiinnittää jalat ensin 8 mm puutapeilla (Prismasta 2,95 euroa / 40 kpl).











Lopuksi päälle laitettiin vielä 90 asteen kulmaan leikattu ohut alumiinilevy.
 Ja valmis kehikko näytti sitten tältä.










Pöytälevy koottiin parin alariman avulla.



Sitten vaan kehikko sen päälle. Kiinnitysvaihtoehtoina meillä oli pieniä valkoisia huonekalukulmia tai sitten ihan ruuvikiinnitys. Päädyimme jälkimmäiseen, koska siten saatoimme kiinnittää kehikon vielä jokaiseen lautaan erikseen ja näin saimme pöydän pinnan tasaiseksi. Lautahan on aina vähän eläväistä ja kieroilevaa, joten muussa tapauksessa se ei olisi asettunut niin täsmällisesti.



Ja viimeisenä silauksena sitten vielä koristelut. Minun tavaramerkkini on sabluunamaalaus, joten sillä mentiin tälläkin kertaa.

Summer Lounge - Kesäolkkari!


Ja siinä se sitten on! Olen itse todella tyytyväinen! Sain justiinsa enkä melkein juuri sellaisen pöydän, minkä halusinkin :)

Hintaa komistukselle tuli noin 20 euroa.



perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ikea-hack vol. xXx

Teen paljon kirjoitushommia ja lapsiperheessä työrauhaa on välillä vaikea löytää. Siksi päätin kasata itselleni minikokoisen työpisteen pikkuruiseen makuuhuoneeseemme - Les Affaires!






Minulla on edelleen jäljellä muutama pätkä ex-naapurimme pois heittämää piha-aidan pätkää (toim.huom. -> tietäisipä hän itse, mihin kaikkeen aitaa onkin jo hyödynnetty) ;)

Vaikka periaatteessa yritänkin aina hyödyntää kierrätystavaraa, tällä kertaa piti taas turvautua osaksi Ikean valikoimiin. Lasilevy ja pieni hyllylevy oli taivuttava ostamaan. Hintaa yhteensä 20 euroa.


Inreda-säilytyskalusteen sarjasta löytyi tällainen hyllylevy, joka on toiselta puolelta valkoinen ja toiselta musta. Karseaa lastulevyä, mutta ei haittaa, koska se jää alle piiloon. Reuna oli kuitenkin kauttaaltaan siistin harmaa, eikä siis esimerkiksi paljas lastulevyreuna irvistele mistään kohtaa. Koska pöydän on tarkoitus palvella myös läppäritasona, piti syvyyttä olla vähintään 35-40 cm. Sen vuoksi mm. täyspuiset seinähyllylevyt jäivät nyt pois laskuista.


Pöydänjalat löytyivät omasta takaa varastosta. Tytön huoneessa oli joskus työtaso tällaisilla valkoisilla jaloilla. Taso meni roskiin ja jalat varastoon.

Mies jaksaa aina huomautella hamstraamisestani, mutta tässä se taas nähtiin. Hyvää ei kannata heittää pois. Kyllä sille käyttöä keksitään! ;)

Ja ei kun tuumasta toimeen. Onneksi miehellä on samaa Puuha-Peten vikaa kuin minullakin ja jaamme usein tehtävät näin. Minä voin siis toimia työnjohtajana ja valokuvaajana hänen vastatessa brutaalista käytännön toteutuksesta.

Jos en ole aiemmin maininnut, pelkään esim. porakoneita suunnattomasti ;)



Tason koko määrittyi puhtaasti hankkimani lasilevyn mukaan, joten se ei ihan mennyt yksi yhteen lankkujen leveyden kanssa. Reunimmainen lankku jouduttiin halkaisemaan kahtia. Tavallisella käsisahalla on täysin mahdotonta saada tällaista lautaa sahattua pitkittäissuunnassa suoraan, eikä sopivaa sähkövälinettäkään ollut juuri tähän saumaan käytettävissä. Siispä halkaiseminen tehtiin ihan vasaran ja puukon avulla.
Sitten vaan paketti kasaan. Ikean Inreda-hyllylevy alimmaiseksi ja jalat kiinni siihen. Samoilla jalkojen kiinnitysruuveilla saatiin myös lankut kiinnitettyä paikoilleen. Ei siis naulaustarvetta. Laudoissa on tosin jäljet vanhoista nauloista aitaelementtiajoilta, mutta ne tekevät vaan kivan ja elävän pinnan.

Ja sitten tosiaan lasilevy päälle. Se on nyt tilapäsesti kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä. Yritän muistaa hankkia neljä pientä imukuppia, jotka kiinnitetään kulmiin.

Back to square one. Eli tässä vielä pintakuviointi. Sabluunamaalattuna "Les Affaires", joka on ranskaa ja tarkoittaa töitä/tehtäviä/bisneksiä :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Lapsuusmuistoja Taalintehtaalta

Vanhempani olivat heittämässä roskiin lapsuuteni aikaista tv-tasoa, joka on tosiaan ollut meillä niin kauan kuin itse muistan - vähintään siis 70-luvulta. Alunperin sen omisti nyt jo edesmennyt rakas mummini.

Siellä se nyt sitten seistä nökötti mökin pihalla säiden armoilla ja äiti katsoi minua kuin vähäjärkistä, kun kannoin sen sadatellen autoni takakonttiin. Taisi vielä kysyä, että haluatko viedä muutkin roskat? :D

Taso oli poistettu varsinaisesta käytöstään jo vuosia sitten, mutta sen jälkeen se oli kokenut kovia varastossa maalipurkkien alla.

Muistelen, että tasossa olisi alunperin ollut 50-luvun tyylinen, kiiltäväksi lakattu viilupinta. Mutta ilmeisesti jossain vaiheessa päälle oli vaihdettu karski vaneri, joka sekin oli nyt jo tuhraantunut.

Muutamia kuukausia aiemmin olin pelastanut taloyhtiön roskakatoksesta pari naapurin pois heittämää aitaelementtiä. Puuta ei koskaan oltu käsitelty millään, joten se oli aivan ihanasti auringonvalossa harmaantunutta. Ja joku hullu heittää sellaista ROSKIIN :O - ajatelkaa!! :D

Terveisiä vaan (ex-)naapureille, piha-aitanne on nyt sijoitettu meille mm. sivupöydän tasoksi ja palkintohyllyn taustaksi ;)

Koska alkuperäinen tv-taso oli vahva lapsuusmuisto, se piti tottakai tuunata samaan henkeen. Mietin mikä asia muistuttaisi minua eniten ja lämpimimmin lapsuuden mökkikesistä. Toki niitä löytyi monia, mutta kyllä eväsretket Taalintehtaalle olivat ylitse muiden. Lisäksi isäni on kotoisin Kemiöstä, joten suunta oli muutenkin oikea.

Sieltä tehtaan seinästä lainattiin "Dalsbruk 1868". Se on nyt sabluunamaalattuna pöytään. Ja sieltä olkkarin nurkasta niitä rakkaita lapsuusmuistoja voi nyt ammentaa <3

maanantai 18. helmikuuta 2013

Second hand -peilin uusi elämä

Löysin viikko sitten puolivahingossa Huuto.netin kautta täyspuisen, 120 cm korkean kokovartalopeilin ihan meidän kulmilla sijaitsevasta second hand -liikkeestä. Hintavarausta ei ollut, joten kilpahuutajista huolimatta peili vaihtoi omistajaa kuudella eurolla :)

Ja sen jälkeen vaihtoi myös olemustaan! Askeettinen puupeili on nyt ihana valkoinen countryunelma :)