Lapsuusmuistoja Taalintehtaalta

Vanhempani olivat heittämässä roskiin lapsuuteni aikaista tv-tasoa, joka on tosiaan ollut meillä niin kauan kuin itse muistan - vähintään siis 70-luvulta. Alunperin sen omisti nyt jo edesmennyt rakas mummini.

Siellä se nyt sitten seistä nökötti mökin pihalla säiden armoilla ja äiti katsoi minua kuin vähäjärkistä, kun kannoin sen sadatellen autoni takakonttiin. Taisi vielä kysyä, että haluatko viedä muutkin roskat? :D

Taso oli poistettu varsinaisesta käytöstään jo vuosia sitten, mutta sen jälkeen se oli kokenut kovia varastossa maalipurkkien alla.

Muistelen, että tasossa olisi alunperin ollut 50-luvun tyylinen, kiiltäväksi lakattu viilupinta. Mutta ilmeisesti jossain vaiheessa päälle oli vaihdettu karski vaneri, joka sekin oli nyt jo tuhraantunut.

Muutamia kuukausia aiemmin olin pelastanut taloyhtiön roskakatoksesta pari naapurin pois heittämää aitaelementtiä. Puuta ei koskaan oltu käsitelty millään, joten se oli aivan ihanasti auringonvalossa harmaantunutta. Ja joku hullu heittää sellaista ROSKIIN :O - ajatelkaa!! :D

Terveisiä vaan (ex-)naapureille, piha-aitanne on nyt sijoitettu meille mm. sivupöydän tasoksi ja palkintohyllyn taustaksi ;)

Koska alkuperäinen tv-taso oli vahva lapsuusmuisto, se piti tottakai tuunata samaan henkeen. Mietin mikä asia muistuttaisi minua eniten ja lämpimimmin lapsuuden mökkikesistä. Toki niitä löytyi monia, mutta kyllä eväsretket Taalintehtaalle olivat ylitse muiden. Lisäksi isäni on kotoisin Kemiöstä, joten suunta oli muutenkin oikea.

Sieltä tehtaan seinästä lainattiin "Dalsbruk 1868". Se on nyt sabluunamaalattuna pöytään. Ja sieltä olkkarin nurkasta niitä rakkaita lapsuusmuistoja voi nyt ammentaa <3